Elizabeth Hoyt: To Beguile a Beast (2009)
Can a wounded beast... Reclusive Sir Alistair Munroe has hidden in his castle ever since returning from the Colonies, scarred inside and out. But when a mysterious beauty arrives at his door, the passions he´s kept suppressed for years begin to awaken.
...trust a beauty with a past... Running from past mistakes has taken legendary beauty Helen Fitzwilliam from the luxury of the ton to a crumbling Scottish castle... and a job as a housekeeper. Yet Helen is determined to start a new life and she won´t let dust - or beast of a man - scare her away.
...to tame his most secret desires? Beneath Helen´s beautiful facede, Alistair finds a courageous and sensual woman. A woman who doesn´t back away from his surliness - or his scars. But just as he begins to believe in true love, Helen´s secret past threatens to tear them apart. Now both Beast and Beauty must fight for the one thing neither believed they could ever find - a happy ever after.
Muistan miten lähes vuosi sitten luin aivan innoissani Elizabeth Hoytin the Legend of the Four Soldiers-sarjaa. Kahden osan jälkeen tapahtui kuitenkin jotain mystistä. Kiinnostuin ilmeisesti jostakin toisesta kirjailijasta tai kirjasta, ja tämä sarja jäi unholaan. Nyt poimin sarjan kolmannen osan käteeni ja pakotin itseni aloittamaan sen. Alkuun päästyäni minun piti sitten pikimiten lukea se loppuun. Kaikki muu jäi kun seurasin kirjan tapahtumien etenemistä. Nyt kirjan luettuani voin vain kysellä itseltäni, miten annoin mennä näin kauan aikaa osien välissä? Kirja on aivan ihastuttava kertomus kahdesta elämän kolhimasta ihmisestä höystettynä lapsilla ja koirilla sekä parilla asioihin sekaantuvalla sukulaisella ja ystävällä. Alistair Munroe on erakoitunut linnanherra, joka karttaa ihmisten seuraa arpisten kasvojensa vuoksi. Hänen yksinäistä elämäänsä saapuu raikastamaan taloudenhoitaja kahden lapsensa kanssa. Kaikki ei kuitenkaan ole aivan sitä, miltä se näyttää. Helenillä on takanaan vähemmän loistelias menneisyys ja vihollisia kannoillaan. Hoyt vie lukijan varsinaiseen vuoristorataan. Keskiössä ovat Alistairin ja Helenin vähitellen heräävät tunteet, mutta konteksti laiminlyötyine linnoineen, energisine lapsineen ja hellyyttävine koirineen tarjoaa vuoroin itkua ja naurua. Aivan ehdottomasti parhaita lukemiani kirjoja vähään aikaan.
