sunnuntai, 11. syyskuu 2011

Suosikkisarja

Pamela Clare: Breaking Point (2011)

While investigating border violence in Ciudad Juarez, Mexico, Denver journalist Natalie Benoit is caught in a bloody ambush and taken captive. Alone in the hands of ruthless killers, she will need every ounce of courage she possesses to survive.

Betrayed by another operative, Chief Deputy U.S. Marshal Zach McBride has endured a week of torture and interrogation at the hands of a bloodthirsty Mexican drug cartel. Ready to give his life if he must, he remains unbroken - until he hears the cries of an American woman.

Altought Natalie is only a voice in the darkness of their shared prison, her plight brings renewed strength to Zach´s battered body. With her help, he overpowers their captors, and they flee through the desert toward the border, the attraction between them flaring hotter than the Sonoran sun.

But past loss and tragedy leave both of them reluctant to follow their hearts, even when the passion between them reaches its breaking point. Faced with feelings that neither expected, they fight to stay ahead of the danger that hunts them as forces more powerful than they can imagine conspire to destroy them both.

Pamela Claren I-team-sarja on yksi parhaista koskaan lukemistani ja hänen kirjojaan odottaa aina vesi kielellä. Tämä uusin viides osa ilmestyi jo toukokuussa ja aloitinkin sitä tuolloin. Alku oli kuitenkin liian tummasävyinen silloiseen mielialaan ja kirja jäi hyllylle. Nyt tartuin siihen uudelleen ja se imaisi matkaansa takuuvarmasti. Claren miehet ovat miehiä ja Zach on puheissaan ja ajatuksissaan hyvinkin miehinen mies - ja tämä oli pelkästään positiivinen huomio. Kirja on taattua Pamela Clarea, mutta siinä missä pari viimeistä kirjaa ovat saaneet minut itkemään, tämä ei ollut niin loistava. Juoni tuntui jotenkin selittämättömästi hieman keinotekoiselta, aivan kuin Clare olisi oikonut pari mutkaa ja mennyt siitä, missä aita on matalin. Esimerkiksi en tajunnut, mitä Zackin isä teki tarinassa, häntä ilmankin olisi pärjätty. Mutta kyllä kirja vastaa siihen kohdistuneisiin odotuksiin täysin ja loppuratkaisu, jossa sarjan edelliset sankarit saavat kukin vuorollaan loistaa, oli aivan mahtava. Samalla se kyllä alleviivasi tämän kirjan heikkouksia, kun mieleen tulvi hyvin vahvoja muistikuvia edellisistä osista. Nyt tästä saa sen kuvan, etten pitänyt kirjasta lainkaan, mutta päinvastoin, se on yksi parhaimmista tänä syksynä lukemistani kirjoista. Toivon todella, että Clare jatkaa sarjan parissa ja jotenkin aistin kirjan sivuilta, että seuraavan osan sankarin viittaa aseteltiin valokuvaaja Joaquinin harteille. Olisi mielenkiintoista nähdä, miten hän vastaa mahdolliseen haasteeseen.

 

sunnuntai, 4. syyskuu 2011

Ristiriitoja ja vastakohtia

Nancy Gideon: Masked by Moonlight (2010)

In this stunning first book from Nancy Gideon´s sizzling new series, a tenacious cop and her shape-shifting enemy sacrifice everything for forbidden desire.

All she wants is revenge. New Orleans homicide detective Charlotte Caissie is dedicated to bringing down the crime boss responsible for her father´s murder. Using Jimmy Legere´s mysterious and irresistible right-hand man is a dangerous gamble, and not only due to his reputation as more monster than man. Because her feelings for Max Savoie are... complicated.

Then he risks his life to safe hers. Rescued from the swamps as a child, Max exists silently in Legere´s shadow, heeding only his voice - until Charlotte Caissie awakens his emotions and tests his loyalties. Stepping outside his cautious rules threatens more than just his heart. He could expose his darkest secret.

Now they´re both in over their heads. Testing boundaries they weren´t meant to cross means facing the truth about who and what they are - and what they need from each other. If Max is the murderer she seeks, Charlotte could be his next victim. She can´t afford to trust any man. Good thing Max isn´t one.

Tämä on jälleen yksi niitä legendaarisia kirjapaketin täytekirjoja, jotka osoittautuvat napakympeiksi. Cee Cee ja Max ovat paranormaali Eve&Roarke; Cee Cee on New Orleansin poliisin etsivä ja Maxista tulee kirjan aikana kaupungin järjestäytyneen rikollisuuden pomo. Olen kyllä lukenut varsin epäsopivista pareista ja vakavista parisuhdeongelmista, mutta nämä kaksi ovat kyllä omassa luokassaan. Gideonin luoma maailma on hyvin tummasävyinen ja pari kertaa mentiin sietokykyni äärirajoilla. Gideon kuitenkin rakentaa juonen hyvin taitavasti ja tuntuu, että yllätykset seuraavat sivulta toiselle. Epämieluisan yllätyksen jälkeen seurasi taas mukavampi yllätys ja epäilykset hälvenivät tai ainakin unohtuivat hetkellisesti. Päähenkilöiden välillä on aivan upea tunnelataus ja kummallakin on omat, todella raastavat demoninsa. Pidin erityisesti siitä, että Max on suhteessa se valmiimpi osapuoli kun taas Cee Cee kasvaa suhteeseen hitaammin. Max on aivan upea alphauros mutta kärsii samanaikaisesti epävarmuuksista ja peloista. Hänen vastakohtaisuuksia täynnä olevaan persoonaansa on kiehtova tutustua. Kirjaa lukiessa ihan hengästyy, niin nopeasti sivuja tekee mieli kääntää. Kirjan lopetus jättää asiat herkullisesti levälleen ja tilasin sarjan seuraavat osat, kun olin lukenut tätä hieman yli puolenvälin. Yleensä kirjan päätyttyä voin olla ainakin suhteellisen varma parin ruusuisesta tulevaisuudesta, mutta tämän parin välillä on niin monia ristiriitoja ja avoimia kysymyksiä, että minun täytyy odottaa ainakin seuraavaan osaan asti.

 

keskiviikko, 31. elokuu 2011

Enkeleitä onko heitä?

Nalini Singh: Angel´s blood (2009)

Vampire hunter Elena Deveraux knows she´s the best - but she doesn´t know if she´s good enough for this job. Hired by the dangerously beautiful Archangel Raphael, a being so lethal that no mortal wants his attention, only one thing is clear - failure is not an option... even if the task she´s been set is impossible. Because this time it´s not a wayward vamp she has to track, it´s an archangel gone bad.

The job will put Elena in the midst of a killing spree like no other... and pull her to the razor´s edge of passion. Even if the hunt doesn´t destroy her, succumbing to Raphael´s seductive touch just may. Because when archangels play, mortals break...

Pidän todella paljon Nalini Singhin psy-changelings-sarjasta, mutta emmin pitkään hänen uuden enkeli-sarjansa kanssa. En oikein pitänyt enkeli-teemasta ja epäilin sen toimivuutta. Turhaan. Kirja tempaa lukijan heti mukaansa ja pitää otteessaan. Loppuratkaisu yllättää ja on varmasti parhaiden lukemieni joukossa. Elenan vaiheita seuraa mielellään ja Raphael on varsinainen namupala. Pidän todella paljon siitä, että seuraavat kirjat jatkavat Elenan ja Raphaelin tarinaa. Tässä ensimmäisessä osassa he ehtivät hädin tuskin tutustua jahdatessaan hairahtanutta enkeliä. Jotenkin mieleeni tuli paranormaali Eve&Roarke-kaksikko. Heissä on jotain samaa tenhovoimaa, joka saa lukijan toivomaan heille vain kaikkein parasta. Nalini Singh on iskenyt kultasuoneen uudella sarjallaan.

 

keskiviikko, 31. elokuu 2011

Kovat odotukset

Stephanie Tyler: In the Air Tonight (2011)

With danger closing in, all they have is each other. Haunted by a mission he barely survived, Delta Force operative Mace Stevens still carries a soldier´s burden. Running a small bar in upstate New York, he remains a stone-cold warrior who guards dangerous secrets and stays ready for anything. Anything except beautiful, vulnerable Paige Grayson, who shows up at his door, demanding answers about her heroic stepbrother´s death under his command.

Paige bears burdens, too. She´s plagued by demons unleashed by an older brother who committed mass murder before her eyes. But here in this snowy haven with Mace, she almost feels safe from the menacing promises of her insane sibling. As a nurse whose hands can read the deepest thoughts of anyone she touches, Paige knows that Mace needs her as desperately as she needs Mace. And when a faceless killer begins unleashing fresh terror, Mace proves just how far he will go to save the woman who means everything to him.

Stephanie Tyler on nopeasti noussut yhdeksi lempikirjailijakseni ja olen odottanut hänen uusintaan vesi kielellä lukien kaiken mahdollisen siitä ennalta tihkuneen tiedon. Odotukset olivat siis todella kovat ja mikä parasta, niihin myös vastattiin loistavasti. Minulla alkaa olla tunne, että voin todella luottaa siihen, että Tylerin kirjat ovat aina hyytävän jännittäviä, kuuman seksikkäitä ja siihen, että juoni on aina monikerroksinen ja henkilöhahmoissa löytyy tarvittavaa syvyyttä. En voi muuta kuin hymistä tyytyväisyyttäni ja siirtää katseeni hänen seuraavaan, syyskuun lopussa ilmestyvään kirjaansa Night Moves.

 

sunnuntai, 14. elokuu 2011

Kaksi yhden hinnalla

Linda Howard: Trouble (2011)

Huomasin Harlequinin julkaisevan näitä tosi vanhoja Linda Howardeja uudelleen kokoelmana ja sellainen mahtui juuri sopivasti yhteen kirjapakettiin. Kokoelma sisältää kaksi tiukasti yhteenliittyvää romantic suspense-genren kirjaa. Alla juonikuvaukset.

Midnight Rainbow (1986)

Was Jane Hamilton Greer just a wealthy socialite in over her head or was she really engaged in espionage that could compromise U.S. interests for years to come? The only certainty was that she was being held captive, and special agent Grant Sullivan was the man to rescue her. Finding her was easy; getting her out was something else. But in the time they spent together, questions of quilt and innocence began to fade against the undeniable attraction between this fiery couple.

Diamond Bay (1987)

Rachel Jones wasn´t looking for trouble, much less a man, but then she found Kell Sabin. He was washed up on her beach, barely alive. Someone had shot him twice. Her sixth sense told her that she was his only hope. With him lying unconcious before her, Rachel had to decide his future, as well as her own.

Juonikuviot ovat genrelle ominaisia ja ennalta-arvattavia. Olen lukenut samantapaisia tarinoita varmasti kymmenittäin. Mutta samalla ne ovat kuitenkin laadukkaasti kirjoitettuja ja kerrottuja. Tarinat ja henkilöt tempaavat mukaansa ja Howardin laatu puskee läpi joka sanasta. Mietin tarinoita lukiessani, että luen itse asiassa paljon mieluummin tällaisia yksinkertaisia, kikkailemattomia tarinoita. Howardin nykytuotanto on ollut jossain määrin epätasaista ja mieleeni tulikin mahdollisuus, että hän on vanhemmiten "oikealle" kustantajalle päästyään ruvennut kikkailemaan liikaa, tekemään syvällisempiä tarinoita jotenkin väkisin. Aito tunne ei synny väkisin puristamalla, sitä joko on tai sitten ei ole. Nämä kaksi tarinaa sytyttivät taas kiinnostuksen hänen nykytuotantoaan kohtaan ja täytyykin lähitulevaisuudessa lukaista hyllyyn unohtunut edellinen pokkari ja tilata samalla uusin kirja.