Tara Janzen: Crazy Sweet (2006)
In a top-secret mission, she´s the perfect bait. And she wouldn´t have it any other way... During a secret mission gone bad, covert operator Gillian Pentycote ceased to exist. Held captive by a madman, shot full of drugs that stole her memory, Gillian survived. Now, with a new identity and nothing to lose, the woman who calls herself Red Dog has gone from bookish secretary to sizzling-hot hired gun. And she has one plan: to find the man who shattered her life and take him down for good.
Special agent Travis James has the same plan, except he has rules to follow - and using a gorgeous amnasiac as bait isn´t them. So Travis must play a dangerous double game of his own. He knows Red Dog will do anything to lure the ultimate criminal to her side and exact revenge. But from Central America to a Colorado showdown, Travis has gotten his priorities straight. He´ll kill the bad guy, but only if he can save the beauty - and never, ever let her go...
Tara Janzen sortui taas helmasyntiinsä: sivutarina varasti valokeilan. Mutta tässä tapauksessa en ole aivan varma, onko se lainkaan huono asia. Päinvastoin. Aivan kuin hän olisi tajunnut jo aloittaessaan kirjoittaa pääparin tarinaa, ettei se tule kantamaan itsenäisenä koko kirjaa. Valovoimainen sivuosapari vie lukijan huomion päätarinan ongelmista ja puutteista. Edellisessä osassa Gillian esitettiin nörttinä sihteerinä, joka kokee unohtumattoman seikkailun yhdessä Travisin kanssa kunnes joutuu tarinan pahisten käsiin ja menettää muistinsa. Tässä kirjassa hän on Red Dog, tunteeton palkkasoturi. Uskottava muodonmuutosko??? Ensimmäisen 300 sivun aikana on korkeintaan yksi kohtaus, jossa tunsin edes joten kuten ymmärtäväni Red Dogia. Muuten hän jäi melko etäiseksi, värittömäksi ja mauttomaksi hahmoksi. Koko hänen ja Travisin välinen suhde jäi samoiten varsin heppoiseksi. Yleensä pystyn venyttämään mielikuvitustani ja näkemään kullekin parille valoisan tulevaisuuden, mutta en tässä tapauksessa. Ensinnäkin Travis on Gilliania 9 vuotta nuorempi ja toisekseen Gillian on muistinsa menettänyt kuori siitä naisesta, johon Travis ihastui. Miten toista ihmistä voi rakastaa, jos ei tunne edes itseään? Ja toisekseen miten voi elää ihmisen kanssa, jonka alkujaan oppi tuntemaan aivan erilaisena persoonana? Mielestäni Janzen ei edes yritä ratkoa näitä perusongelmia. Travisilla ja Gillianilla on suunnilleen yksi semiromanttinen hetki ensimmäisen 300 sivun aikana, eikä se tässä tapauksessa kanna kovinkaan pitkälle. Olin siis aika pettynyt pääosaparin kemiaan ja suhteeseen. Gillianin tarina on hyvin synkkä. En muista, että muut sarjan osat olisivat sisältäneet näin väkivaltaista kuvausta. Honeyn ja Smithin sivuromanssi tuokin kirjaan sen kipeästi kaipaamaa kepeyttä ja huumoria. Näiden kahden välillä todellakin synkkaa ja kipinöi! Odotan innolla heidän tarinaansa On the Loose, jonka aloitin jo vajaa vuosi sitten. Muistan elävästi, kuinka kahlasin ensimmäiset 50 sivua henkilöiden ja tapahtumien suossa tajuamatta mistään mitään, kunnes huomasin kirjan olevan suora jatkumo tälle kirjalle ja sarjalle. Crazy-sarja siis päättyy ja Loose-sarja alkaa vaikka mikään muu kuin nimi ei muutukaan. Rahastusta vai ei? Ainakin lukijoiden hämäämistä ja harhaanjohtamista. Amazonin sivuilla moni muukin valittaa Janzenin kohdalla sitä, että kirjat eivät todellakaan toimi itsenäisinä kokonaisuuksina vaan vaativat taustatuekseen sarjan kontekstin. Haluan korostaa, että pidän sarjasta ja kirjailijan kirjoitustyyli on nautinnollista, mutta kyse on periaatteesta. Olkoonpa kyseessä kuinka hyvä/pitkälle ehtinyt sarja tahansa, osien tulisi tulla toimeen myös yksittäin luettuna. Nytkin aloittaessani On the Loosen ensimmäisen kerran minulta puuttui ensimmäinen puolikas Smithin ja Honeyn tarinasta. No, tämän purnauksen jälkeen voinkin sitten siirtyä sen toisen puolikkaan kimppuun. Tilasin muuten juuri sarjan tuoreimmat osat, joten jatkoa seuraa tämänkin jälkeen.
