Meredith Duran: The Duke of Shadows (2008)
In a debut romance as passionate and sweeping as the Brittish Empire, Meredith Duran paints a powerful picture of an aristocrat torn between two worlds, an heiress who dares to risk everything... and the love born in fire and darkness that nearly destroys them.
From exotic sandstone palaces... Sick of tragedy, done with rebellion, Emmaline Martin vows to settle quietly into Brittish Indian society. But when the pillars of priviledge topple, her fiancé´s betrayal leaves Emma no choice. She must turn for help to the one man whom she should not trust, but cannot resist; Julian Sinclair, the dangerous and dazzling heir to the Duke of Auburn.
To the marble halls of London... In London, they toast Sinclair with champagne. In India, they call him a traitor. Cynical and impatien with both worlds, Julian has never imagined that the place he might belong is in the embrace of a woman with a reluctant laugh and haunted eyes. But in a time of terrible darkness, he and Emma will discover that love itself can be perilous - and that a single decision can alter one´s life forever.
Destiny follows wherever you run. A lifetime of grief later, in a cold London spring, Emma and Julian must finally confront the truth: no matter how one tries to deny it, some pasts cannot be disowned... and some passions never die.
Tämäkin kirja on lojunut kirjahyllyn kätköissä häpeällisen kauan. Ostin sen aikoinaan hyvien arvioiden innoittamana, mutta jotenkin se vain jäi lukematta. Ja taas lyön päätäni seinään tyhmyyttäni soimaten... Ensinnäkin kirjailijalle lähtee erikoispisteet ammatin valinnasta. Hän on antropologi, joka on ilmeisesti tehnyt kenttätöitä Intiassa, joten tarinan kontekstin uskoisi olevan varmalla perustalla. Kirjailija hänestä tuli kirjoituskilpailun kautta, jossa voittaja sai kustannussopimuksen. Tämä oli siis voittajakäsikirjoitus. Ja täytyy kyllä sanoa vastusta tuntematta, että oikeaan osoitteeseen meni. Tästä ei enää voi pistää paremmaksi. Täyden kympin kirja. Alku lähti minulla hieman takerrellen liikkeelle, mutta sitten tarina imaisi mukaansa. Pidin erityisesti kirjan ensimmäisestä, Intiaan sijoittuvasta osasta. Se oli hyvin intensiivinen kuvaus kulttuurista ja siinä toimivista ihmisistä. Emman ja Julianin rakkauden syttyminen oli henkeäsalpaavan upeaa seurattavaa. Heidän keskinäinen kommunikointinsa on sanalla sanoen herkullista luettavaa. Erityisesti Julianin hahmo on kiehtova; hän on puoliksi intialainen ja puoliksi britti, joten syttyvä kapina jakaa hänet kahtia. Sitten tietenkin pieni varoituksen sana. Luvassa on sotakuvausta, eikä ruumiilta vältytä. Kuvaukset sodan julmuuksista nostivat niskakarvat pystyyn, mutta tarina piti otteessaan ja veti minua eteenpäin. Duran tuo tarinaan aineksia, jotka eivät yleensä tämän genren kirjoihin kuulu. Tarina alkaa, kun Emma selviytyy ainoana haaksirikosta menettäen vanhempansa. Tästä ehtii kulua vain hetki, kun hän joutuu kohtaamaan sodan julmuudet silmästä silmään menettäen yhteyden Julianiin. Hänen mielensä järkkyy. Kirjan toinen puolikas käsittelee hyvin ansiokkaasti sitä, miten Emma nousee masennuksen suosta. Vähitellen hän kypsyy anteeksiantoon ja tarttuu elämän tarjoamaan uuteen mahdollisuuteen. Jossain kirjan puolivälissä olin varma, että lopussa vielä itkisin. Kirja tarjosi kyllä kylmiä väreitä, jotka ovat aina hyvän kirjan merkki, mutta kyyneleet jäivät jostakin syystä puuttumaan. Ehkä kirjailijan seuraava kirja tarjoaa sitten jo niitäkin.
