Sydney Croft: Seduced by Storm (2008)
Danger is the ultimate aphrodisiac. They met in a steamy Florida bar - then spent a night of mind-bending passion. Two secret agents who each possess unique telekinetic gifts - and whose combinated sexual powers leave neither of them unscathed. For ex-Navy SEAL Wyatt Kennedy, assigned by the Agency for Covert Rare Operatives to the most treacherous mission of his career, the woman in black leather and lace has just become more than a one-night stand. Because Faith Black is the sole barrier to the success of his mission - and not even Wyatt´s legendary seduction skills can penetrate her deep cover.
Faith´s psychic gifts make her one of the world´s most dangerous women - but she hides a secret pain she shares with no one. Until Wyatt. And Faith has an agenda of her own: using her unique powers to save someone close to her - a move that pits her against a man she thought she´d never see again. For as a deadly hurricane is unleashed across the eastern seabord, desire reignites between Faith and Wyatt, exposing secrets that thrust them both into harm´s way. With the hurricane sweeping closer - and their erotic hunger for each other growing - these two wary hearts must come together to heal, to trust... and to harness the power of of a storm that could consume everything in its path.
Jatkan Sydney Croftin ACRO-sarjan teholukua. Vuorossa oli saarjan kolmas osa, joka on ilmeisesti Storm-trilogian päätösosa. Kahdessa edellisessä osassa seurattu sääkoneen metsästys saa tässä päätöksen ja vuoroaan odottaa Fire-trilogia (?). Pääsen koko ajan paremmin sisään sarjan maailmaan ja henkilöihin. Samoja henkilöitä seurataan kirjasta toiseen ja heistä tulee sitä kautta kuin vanhoja tuttuja, joiden kuulumisia on aina hauska kuulla. Pääosapari saa riittävän valokeilan ja hoitaa homman kotiin takuuvarmasti. Aiemmissa kirjoissa seuratuista sivurakkaustarinoista toinen saa traagisen lopun, joka järkytti, minähän en koskaan lue kirjoja, joissa on onneton loppu... Vaikka kirja olikin takuuvarmaa Sydney Croftia, juoni sisälsi aukkoja ja epäselvyyksiä. Siinä oli ajoittain vaikea pysyä mukana ja pysähdyin monesti miettimään, olisiko tuo mahdollista todellisuudessa. Kun kyseinen kysymys nousee mieleen varsinkin paranormaalia luettaessa, se on yleensä huonon kirjan merkki. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä ollut huono, ehkä vain hiukan yliampuva. Ei ehkä sarjan vahvin osa, mutta loppupelissä vahvat henkilöt ja kuumat romanssit peittävät alleen ajoittaiset heikkoudet. Sarjan taustatarina kehittyy vääjäämättömästi ja minun on pakko roikkua mukana seuraavaan osaan.
