Shannon McKenna: Edge of Midnight (2007)
On the very day an arsonist burns down Liv Endicott´s bookstore in a small town in the Washington mountains, she finds fate has another shock in store for her. Amid the smoke, rubble, and tears, Sean McCloud appears, calling her name. He´s every inch the man he always was - the man she kept on wanting. But wanting is not the same as trusting, and she doesn´t dare let him get too close. Yet a ruthless killer is gunning for Liv, and she´ll die unless they join forces to unearth a chilling truth - and come together in a blaze of searing passion.
Kirja on pitkä. Tavallisesti pokkarit ovat n. 370 sivua, tämä on reilut 460 sivua. Jossain keskivaiheilla usko meinasi loppua kesken ja aloin mielessäni editoimaan kirjaa uudelleen. Tätä kohtausta ei olisi tarvinnut (miinus 10 sivua), tuosta olisi voinut tiivistää (miinus 20 sivua) jne. jne. Viimeiset 150 sivua olivat kuitenkin niin täyttä toimintaa ja jännitystä, etten enää tarkalleen muista, mitä ajattelin. Nyt en ottaisi sanaakaan pois. Kirja aivan kuin räjähti ilmaan 300 sivun latauksen purkautuessa. Voi mikä kirja!!! Huokailen vieläkin ihan innoissani. Pidin edellisestä, Lisa Marie Ricen kirjasta, todella paljon ja ylistin sen alpha-miestä maasta taivaisiin. Silloin en vielä tiennyt Seanista. Tai otan sen verran takaisin, että Lisa Marie Ricen Nick oli kyllä vertaansa vailla oleva alpha, mutta koin Seanin hyvin todellisena sankarina. Hän on ehkä vähiten alpha McCloudin veljeksistä, mutta tunsin hänen tunteensa, surunsa ja ilonsa hyvin vahvasti. Hän ikään kuin astui ulos kirjasta ja pystyin samaistumaan hänen elämäänsä ja ongelmiinsa. Jos vielä verrataan Ricea ja McKennaa, McKennan maailma on paljon syvällisempi ja perustukset on tehty huolella. Tietenkin vertailu on siinä mielessä epäreilua, että McKenna kirjoittaa sarjaa, joka keskittyy tiukasti yhden perheen ympärille, mutta tunsin hyvin vahvasti, että hänen luomansa hahmot hengittivät, heillä oli lihaa luiden ympärillä, kun taas Ricen hahmot jäivät verrattaessa hyvin irrallisiksi, leijumaan ilmaan. McKennan eduksi on laskettava myös se, että hänen sankarittarensa ovat kyllä naisellisia naisia, mutta heillä on aina luja selkäranka ja oma tahto (eihän McCloudeille muuten pärjäisikään), he ovat kykeneviä pitämään puoliaan eivätkä välttämättä tarvitse sankarin apua. Kaikki tässä kirjassa loksahti paikoilleen ja Liv ja Sean todellakin ansaitsivat toisensa ja yhteisen elämän. Kaiken tämän suitsutuksen jälkeen pieni varoituksen sana: McCloudit ovat todellakin alphoja, seksi on seksiä ja vaaleanpunaista romantiikkaa saa sarjasta hakea. Tässä kirjassa seksi rikkoi mielestäni genren totuttuja raja-aitoja, joskus jopa yleistä hyvää makua. Kirjan pahis on todellakin paha, sairas ihminen, joka tekee todella julmia tekoja. Shannon McKenna ei siis sovi kaikille, häntä joko rakastaa tai vihaa. Itse asiassa pidän ihmeenä, että minuun hänen synkkä maailmansa uppoaa, kun muistelee kokemuksiani esim. J.R. Wardin kanssa. McKennasta ja McCloudeista kiinnostuneita suosittelen aloittamaan ensimmäisestä osasta, Behind Closed Doors. Jos ette pidä siitä, ette tule pitämään muistakaan osista.
