Nalini Singh: Hostage to Pleasure (2008)
With her darkly seductive Psy-Changeling world, Nalini Singh has created "a sensual, dangerous adventure not to be missed" (New York Times bestselling author Lora Leigh). Now, as the deadly Psy Council tightens its grip, a rebel Psy scientist finds herself at the mercy of a changeling who has sworn vengeance against her kind...
Separated from her son and forced to create a neural implant that will mean the effective enslavement of her psychically gifted race, Ashaya Aleine is the perfect Psy - cool, calm, emotionless - at least on the surface. Inside, she´s fighting a desperate battle to save her son and free them both from the vicious cold of the Psynet. Yet when the escape comes, it leads not to safety but to the lethal danger of a sniper´s embrace.
DarkRiver sniper Dorian Christensen lost her sister to a Psy killer. Though he lacks the changeling ability to shift into animal form, his leopard lives within. And that leopard´s rage at the brutal loss is a clawing darkness that hungers for vengeance. Falling for a Psy has never been on Dorian´s agenda, but charged with protecting Ashaya and her son, he discovers that passion has a way of changing the rules...
Olen elänyt lokakuun todellisessa Nalini Singh-huumassa. Hän on yksi parhaita kirjailijoita, joita olen lukenut ja hänen luomansa maailma on ainutlaatuisuudessaan todella hieno. Tämäkin kirja oli loistava ja tarjosi taas paljon uutta mietittävää sarjan suuntaviivoista ja sarjan maailman tulevaisuudesta. Silti tämä ei sytyttänyt. Vika oli yksin minussa. Pieni pohjustus lienee tarpeen. Päätin edellisen Tara Janzenin kirjan ja aloitin hänen seuraavaansa. Ollessani kirjan puolivälissä Singh-paketti saapui, ja hieman mietittyäni päätin jättää Janzenin kirjan kesken ja aloittaa uusien kirjojen parissa. Ensin luin Singhin novellin Burning Up-anthologiasta. Se ei ollut mitenkään erikoinen, mutta ihan kiva ja sen tunnisti kirjailijan tuotteeksi. Sitten siirryin lukemaan tätä. Ja luinhan minä - pitkään ja hartaasti. Muu elämä tuotti omia kiireitään eikä minulle jäänyt päivittäin paljon aikaa lukea. Jossain vaiheessa huomasin, ettei tämän kirjan lukeminen kiinnosta kovin suuresti ja tajusin keksiväni jotain muuta tekemistä lukemisen sijaan. Todella huono merkki. Kieltäydyin kuitenkin uskomasta, että tämä olisi mitenkään huono kirja. Tarina on melko monimutkainen ensilukemalla ja jokainen kohtaus sisältää paljon asiaa, joten lukijan ajatukset eivät saa harhailla lainkaan. Olin ehtinyt jo noin sivulle 250 (330 sivua), kun päätin aloittaa alusta. Se oli hyvä päätös, sillä pääsin toisella kertaa tarinaan mukaan ja huomasin paljon sellaista, mikä ensimmäisellä kerralla oli jäänyt huomaamatta. Eli tämä kirja otti aikaa, mutta se kyllä kannatti. Nyt olisi kuitenkin ehkä viisainta pitää sarjassa taukoa ja palata siihen vasta sitten, kun muu elämä hieman rauhoittuu ja lukemiselle jää taas kunnolla aikaa. Huomaan painiskelevani ongelmissa, kun yritän päättää seuraavaa luettavaa. Mikään ei tunnu kiinnostavan tarpeeksi. Johtuukohan se stressistä, vai mikä minussa on vikana?
