Pamela Clare: Naked Edge (2010)

 

The day Navajo journalist Katherine James met Gabriel Rossiter the earth literally moved beneath her feet. Nearly killed in a rockslide while hiking, she found her life in the tall park ranger´s hands. Although she can´t forget him, she thinks she´ll never see him again. She is crushed when she recognizes her rescuer among the law enforcement officers raiding a sweat lodge ceremony one night, throwing her and her friends off Mesa Butte, land they consider sacred.

 

Gabe long ago swore he would never again lose himself to a woman - not even one with long dark hair and big eyes that seem to see right through him. But from the moment he first sees Kat, the attraction he feels is undeniable. Appalled by what he has been ordered to do, he´s determined to get to the bottom of recent events at Mesa Butte - and to keep Kat safe.

 

But asking questions can be dangerous - almost as dangerous as risking one´s heart. And soon Kat and Gabe´s passion for the truth - and each other - makes them targets for those who would do anything, even kill, to keep Native Americans off their sacred land.

 

Tämä on todella tasokas kuukausi. Lukemani kirjat ovat todella hyviä ja olen vuodattanut kyyneleitä jo useammankin kohdalla. Tämä on kuitenkin kuukauden paras kirja tähän mennessä. Vollotin viimeisen neljänkymmenen sivun aikana niin, että tuskin näin lukea eteenpäin. Kirjassa ei ollut mitään ärsyttävää, vaan koko paketti oli kasassa; valloittavat päähenkilöt, hengästyttävän kuuma kemia heidän välillään sekä todella kouriintuntuvaa jännitystä ja vaarallisia tilanteita. Pamela Clare osaa todella kirjoittaa ja hän on tehnyt ansiokasta taustatutkimusta tarinan intiaani-kontekstin parissa. Tämän kirjan kautta opin intiaanikulttuurista hetkessä enemmän kuin kulttuuriantropologiaa sivunneissa opinnoissani viiden vuoden aikana. Tosin intiaanit eivät ole koskaan aiemmin kiinnostaneet minua, mutta tässä tarinassa konteksti toimi ihailtavan hyvin. Se, mikä nostaa tämän kirjan muiden tämän kuukauden kirjojen yläpuolelle, on Gabe. Hän on mies, hän ajattelee kuin mies, hän toimii kuin mies. Hän ei ole tyypillinen romanttinen sankari, hän esimerkiksi vetää kunnon kännit, jonka jälkiä sankaritar saa sitten siivota. Mutta samalla hän on myös haavoittunut sielu, uskonsa ihmisiin ja etenkin naisiin menettänyt traaginen sankarihahmo. Sitä paitsi hän rakastuu Katiin ensisilmäyksellä, vaikka ei itse tajuakkaan sitä. Lukija kuitenkin huomaa sen heti ja sen jälkeen onkin sitten varsin herkullista seurata tämän miehisen miehen töppäyksiä ja vääriä sanavalintoja viattomuutta ja puhtautta henkivän Katin seurassa. Kertakaikkiaan lumoava lukuelämys. Ja ne viimeiset neljäkymmentäsivua...