Anne Stuart: Ice Storm (2007)

Behind her mask is a deadly secret... The powerful head of the covert mercenary organization The Committee, Isobel Lambert is a sleek, sophisticated professional who comes into contact with some of the most dangerous people in the world. But beneath Isobel's cool exterior a ghost exists, haunting her with memories of another life . . . a life that ended long ago.

But Isobel's past and present are about to collide when Serafin, mercenary, assassin and the most dangerous man in the world, makes a deal with The Committee. Seventeen years ago Isobel shot him and left him for dead. Now it looks as if he's tracked her down for revenge. But Isobel knows all too well that looks can be deceiving . . . and that's what she's counting on to keep her cover in this international masquerade of murder.

Luin heti edellisen perään toisen lataamani e-kirjan Anne Stuartilta. Vaikka edellinen oli henkeäsalpaavan upea, pisti tämä vielä piirulla paremmaksi. Isobel on sarjan edellisissä osissa näyttäytynyt kovana ja kylmänä jääkuningattarena, mutta tässä kirjassa hänen jäinen ulkokuorensa sulaa hetkessä vanhan rakkauden Killianin käsittelyssä. Isobelia ja Killiania elämä ei todellakaan ole kohdellut silkkihansikkain, vaan molemmilla on paljon synkkiä kolkkia sielussaan ja mustia salaisuuksia painolastinaan. Killian omaa maineen palkkasoturina, joka siirtyy tarjousten perässä maapallon kolkasta toiseen vailla omantunnon tuskia. Isobel taas taistelee pahuutta vastaan Komitean johtajana. Kaikesta heitä erottavasta huolimatta, vanha vetovoima vetää edelleen heitä yhteen. Killianissa Isobel tapaa arvoisensa vastuksen ja heidän keskinäinen kemiansa sulattaisi napajäätikönkin. Sokerista romantiikkaa tämän parin välillä on turha odottaa, enemmänkin on kysymys siitä, milloin Isobel viimein tappaa Killianin :) Pisteenä iin päällä on vielä edellisten osien sankarien Bastianin ja Philipin rooli perheineen tarinassa. Nyt mieleni tekeekin lukea heidän kirjansa uudelleen. Tämä on todella harvinaista minun kohdallani. Yleensä minulle riittää kertaluku ja sen jälkeen korkeintaan selailen parhaita paloja. Anne Stuartin kirjat ovat yleensä tiukkaa toimintaa alusta loppuun, osin synkkiäkin, eikä huumorin kukka ole sanottavammin kukkinut aiemmissa kirjoissa. Nyt edellisen osan sankarin Takan serkku Reno tarjoilee varsin viihdyttäviä hetkiä. Kerran nauroin jopa ääneen, kun japanilaisen punkkarin ja englantilaisen herrasmiehen perikuvan Philipin polut kohtasivat herkullisesti. Kerta kaikkiaan mahtava sarja, josta on vielä jäljellä Renon tarina. Taidan jättää sen vielä odottamaan aika oikeaa, Stuartilta kun ei taida olla tulossa jatkoa ainakaan lähitulevaisuudessa.