Gayle Callen: The Lord Next Door (2005)

 

Victoria must wed... and immediately! To rescue her family from financial ruin, lovely Victoria Shelby has no choice but to marry. Her options for a bridegroom are limited... until she remembers the shy servant boy next door. Then she discovers that her childhood friend is actually Viscount Thurlow - ruthless businessman, future earl, and a man whose family is shrouded in scandal.

 

After two rejected marriage proposals, David Thurlow needs a wife who will give him an heir. Someone who will not only overlook his past but also be above reproach. Victoria is the ideal candidate - quiet, unassuming, and in desperate need of funds. But even as she strives to a perfect wife, her calm demeanor masks a shocking secret... one that is overshadowed by David´s slow, heated lessons in the art of seduction that threaten to transform a "convenient" marriage into a torrid an passionate affair.

 

Gayle Callen on uusi tuttavuus. Kirja on kolmiosaisen sarjan avausosa. Kirja alkaa lupaavasti. Shelbyn sisaruksista vanhin Victoria on nuoruudessaan kirjoitellut naapurin palvelusväkeen kuuluvan pojan kanssa päiväkirjansa välityksellä. Hän on ujo ja hänellä ei ole suuria tulevaisuuden suunnitelmia tai haaveita. Hän suunnittelee jäävänsä kotiin huolehtimaan vanhemmistaan. Hänen maailmansa järkkyy, kun isä yllättäen tekee itsemurhan ja perhe jää puille paljaille. Kahden muun sisaren lähtiessä maailmalle elättämään itsensä ja ansaitsemaan rahaa perheelle, hän jää huolehtimaan äidistään ja kodista. Ajan myötä myytävät esineet alkavat loppua ja talokin lähtee pian kaukaisen sukulaisen omistukseen. On siis keksittävä ratkaisu. Hädän keskellä Victoria muistaa pojan, jonka kanssa kävi kirjeenvaihtoa. Hän koputtaa naapurin ovelle ja kysyy poikaa. Paljastuukin, että hänen palvelijaksi luulemansa poika on talon omistavan jaarlin poika. David haaveilee löytävänsä sopivan vaimon itselleen. Ylhäisöperheiden tyttäret ovat kuitenkin hänen ulottumattomissaan isän skandaalinkäryisen menneisyyden vuoksi. Hän kuitenkin muistaa viehättävän vaatimattoman tytön, jonka kanssa on vaihtanut ajatuksia paperilla. Victoria voisi olla hänelle täydellinen kumppani. Victoria ja David solmivat sopimusavioliiton, ja kaikki ainekset nautittavalle romanssille ovat olemassa. Kaikki kuitenkin lässähtää tämän jälkeen. Minua ärsytti moni asia erityisesti henkilöiden luonteessa ja käytöksessä. Victoriaa tulisi rakastaa; hän on vaatimaton, järkevä ja välittää lähimmäisistään itsensä unohtaen. Hän kehittyy kirjan kuluessa ujosta syrjäänvetäytyjästä suurten tanssiaisten emännäksi. Victoriassa on siis kaikki suosikkisankarittareni ominaisuudet, mutta jotenkin hän välittyy minulle tylsänä ja naiivina marttyyrina. David puolestaan haluaa suojella "salaisuuksiaan" tuoreelta vaimoltaan. En oikein ymmärrä miksi, mutta hänellä tuntuu olevan vahvat perustelut epäluulolleen. Hänen käytöksensä ex-rakastajatartaan kohtaan on sanalla sanoen mautonta. Samoin hän unohtelee kertoa vaimolleen sopimistaan tapaamisista ja illallisvieraista. Hän välittyy kerta kaikkiaan ärsyttävänä aviomiehenä. Jos minä olisin naimisissa moisen ääliön kanssa, en todellakaan alistuisi osaani Victorian tavoin. Tosin hänen hiljainen taustatyönsä miehensä muuttamisenksi on varmasti hedelmällisempi kuin oma ärhäkämpi taktiikkani. Yksi perussyy, miksi luen rakkausromaaneja on, että ne tarjoavat rinnakkaistodellisuuden arkeeni. Niinpä odotan, että sankari on ihminen, josta voi pitää. Hän voi olla ääliö, mutta hänen täytyy olla rakastettava ääliö. Hänellä tulee siis olla huonojen ominaisuuksien rinnalla myös jotain positiivista. Davidin kohdalla en yrityksistä huolimatta löytänyt mitään lieventäviä asianhaaroja. Juoni nilkuttaa eteenpäin. Tuntuu, ettei kirjassa tapahtunut yhtikäs mitään, seksiäkin pihdattiin reilusti yli 300 sivua (374 sivua). Seksuaalista latausta kai oli ilmassa ihan kivasti, mutta mistään vuosisadan rakkaustarinasta ei tuntunut olevan kysymys. "Loppuhuipennuksessa" kaikki "järkyttävät" salaisuudet paljastuvat, mutta en vieläkään käsitä, mikä niissä nyt niin kauheata oli (paitsi Victorian isän itsemurha). Kai kirjailija oli tarkoittanut kirjan helläksi aviolliton ja kahden ihmisen kasvun kuvaukseksi, mutta tylsää oli ainakin minulla. Tekstin määrästä päätellen kirja kuitenkin herätti minussa tunteita ja ajatuksia. Kirjoitustyyli on laadukasta ja uskon, että kirjailijalta löytyy tuotannostaan ihan kelvollisiakin tuotoksia. Minun pitäisi vain löytää ne.