Anne Stuart: Ice Blue (2007)
Museum curator Summer Hawthorne considered the exquisite ice-blue ceramic bowl given to her by her beloved Japanese nanny a treasure of sentimental value-until somebody tried to kill her for it.
The priceless relic is about to ignite a global power struggle that must be stopped at all costs. It's a desperate situation, and international operative Takashi O'Brien has received his directive: everybody is expendable. Everybody. Especially the woman who is getting dangerously under his skin as the lethal game crosses the Pacific to the remote and beautiful mountains of Japan, where the truth can be as seductive as it is deadly...
Anne Stuart teki sen taas. Olen aivan myyty hänen jäisten sankareidensa ja itsenäisten sankarittarien edessä. Latasin kirjan jo aikoja sitten vanhalle tietsikalle ja nyt latasin sen myös uudelle ja luin sen heti kättelyssä. Pitkä viikonloppu menikin rattoisasti tuijottamalla tietokoneen ruutua. En ole muistaakseni ennen lukenut kirjaa, joka sijoittuu japanilaiseen kontekstiin. Se oli virkistävää ja itse asiassa minulla oli lukiessa koko ajan mielessä kuvat japanilaisista miestaitoluistelijoista, varsinkin Daisuke Takahashista, josta erityisesti pidän. Ajatukseni eivät kuitenkaan päässeet harhailemaan taitoluistelun pariin, koska kirja piti tiiviisti otteessaan. Kirja oli niin hyvä, etten oikeastaan osaa sanoa siitä mitään; se täytyy jokaisen itse lukea. Sitten taas pieni varoituksen sana: kirja lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa Taka on saanut tehtäväkseen tappaa Summerin ja hän yrittääkin suorittaa tehtävän useita kertoja. Joten kirja ei ehkä sovellu kaikkein herkimmille sieluille. Minut se imaisi heti mukaansa. Anne Stuartin Ice-sarja on kolmen luetun osan perusteella yksi suosikeistani. On sääli, ettei hän ole ilmeisesti kirjoittanut romanttista jännitystä viisi osaisen sarjan jälkeen, vaan keskittynyt historical- ja contemporary romance-tyyliin, joka minua ei niin paljon innosta.
