Nora Roberts: Tribute
The #1 New York Times bestselling author presents her latest blockbuster novel, the story of a big-screen legend, a small-town scandal and a young woman caught up in the secrets and shadows of both.
Cilla McGowan, a former child star, has found a more satisfying life restoring homes. So she comes to Virginia´s Shenandoah Valley to save the dilapidated farmhouse that once belonged to her grandmother - a legendary actress who died of an overdose more than thirty years ago.
Plunging into the project with gusto, Cilla´s almost too busy and exhausted to notice her neighbor, graphic novelist Ford Sawyer. Determined not to carry on the family tradition of ill-fated romances, Cilla steels herself against Ford´s quirky charm, though she can´t help indulging in a little fantasy.
But it´s reality that holds its share of dangers for Cilla. A cache of unsigned letters found in the attic points to a mysterious romance in her grandmother´s life - and may be the catalyst for a frightening, violent assault. And if Cilla and Ford are unable to sort out who is targeting her and why, she may, like her world-famous grandmother, be cut down in the prime of her life.
Tämä kirja palautti uskoni Nora Robersiin. Tunnistin sen sivuilta taas rakastamani kirjailijan. Tämä ei tosin merkitse sitä, että kirja olisi Robertsin paras. Ennemminkin se oli varsin keskinkertainen tekele ja se loppui hieman töksähtäen. Mutta Robertsin keskinkertaisinkin tekele on parempi kuin monen tusinakirjailijan hyväkin tuotos. Tuntuu, että Robertsin tyyli on jotenkin muuttunut. En osaa yksilöidä asiaa, mutta pidän enemmän hänen vanhemmasta tuotannostaan. Nykyään hänen kirjansa tuntuvat keskittyvän liikaa puutarhan hoitoon ja talon kunnostukseen. Kummatkin ovat toki arvostettavia asioita (itsekin pystytän kesäisin kasvimaan), mutta kun sama toistuu melkein joka kirjassa parin-kolmen vuoden aikana, alkaa pakostikin tökkimään. Samoin sankarit tuntuvat varsin valjuilta. Onkohan Roarke tyhjentänyt Robertsin pajatson? Tosin tässä tarinassa Hollywoodissa kasvanut Cilla tarvitsi rinnalleen "tavallisen miehen" ja Ford oli juuri oikea hänelle. Mutta kun samaan aikaan tutustuu muiden kirjailijoiden luomiin mystisiin, vaarallisiin ja ongelmallisiin sankareihin, Robertsin sankarit alkavat vaikuttaa varsin tylsiltä. Seuraavaan kirjaan hän voisi luoda taas synkän menneisyyden piinaaman sankarin. Alkaa tulla jo ikävä Valley of Silencen Ciania, Honest Illusionin Lukea ja The Reefin Mattia, jotka ovat suosikkejani Roarken ohella.
