Lisa Kleypas: Where Dreams Begin (2000)
"We´re strangers in the darkness", he whispered. "We´ll never be together like this again." Zachary Bronson has built an empire of wealth and power, but all London knows he is not a gentleman. He needs a wife to secure his position in society - and to warm his bed in private. But one alluring, unexpected kiss from Lady Holly Taylor awakens a powerful need within him beyond respectability.
An exceptional beauty whose fierce passions match Zachary´s own, Holly always intended to play by society´s rules, even when they clashed with her bolder insticts. But now a dashing stranger has made her a scandalous offer that does not include matrimony. Should she ignore the sensuous promise of a forbidden kiss... or risk everything to follow her heart to a place where dreams begin?
Lisa Kleypas on yksi suosikkikirjailijoistani. Hänen kirjansa ovat poikkeuksetta laadukkaita ja loistavasti kirjoitettuja. Pidän hänen tyylistään todella paljon. Yleensä hän kirjoittaa sarjoja, mutta Where Dreams Begin on yksi hänen harvoista yksittäisistä kirjoistaan. Ajattelin siis hemmotella itseäni laadukkaalla tarinalla. Ja laadukas se olikin, taattua Kleypasia. Ei kuitenkaan hänen parastaan. Olin itse asiassa aika pettynytkin. Suurin ongelma oli naispäähenkilö, Holly. Minulla on aiemminkin ollut ongelmia Kleypasin naishahmojen kanssa. Holly muistuttikin aika paljon Stranger in My Arms-kirjan naispäähenkilöä, jonka kanssa minulla oli suuria vaikeuksia. Holly oli yksinkertaisesti liian täydellinen, oikea hyveiden ruumiillistuma ja sitä kautta varsin tylsä. Haluan, että hahmoissa on särmiä ja rosoja. Holly alistui yhteisön ja miesvainajansa perheen palloteltavaksi, kunnes kasvatti itselleen selkärangan ja alkoi luoda tulevaisuutta itselleen ja tyttärelleen. Pisteet siitä hänelle, mutta jotenkin minua ärsytti koko nainen. Samoin koko kirjaa vaivasi hidas tempo. Sen luettuani jäin miettimään, tapahtuiko kirjassa oikeastaan yhtään mitään muuta kuin että pääosapari tutustui, rakastui ja meni naimisiin. Ja loppuhuipennus oli mielestäni täysin turha, olisin tullut toimeen varsin hyvin ilman viimeistä 20 sivua. No, ehkä luen seuraavaksi jotain nopeatempoista jännitystä, niin että saan kesähelteeseen hieman vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
