Christy Reece: No Chance (2010)
Do or die. Skylar James told a lie to the man she married, and eight years later she still bitterly regrets the deception. Unknown to Skylar, her husband, Gabe Maddox, now lives in the dangerous shadows of elite operatives who rescue victims. When Skylar tries to save a naive young beauty, kidnappers come after her. For Gabe, Skylar had been his last shot at trust and love. But news of her disappearance battens down his anger and launches him into action. Saving Skylar is Gabe´s only chance for peace and his last chance for happiness.
Pidän todella paljon Christy Reecen Last Chance Rescue-sarjasta ja odotukseni olivat korkealla tämän kirjan suhteen. Nyt vain tökkäsi todella pahasti. Koko alkuasetelma on jo epäilyttävä. Skylar ja Gabe kohtaavat paratiisisaarella. Gabe on kärsinyt paljon elämänsä aikana; hän on ainoa eloonjäänyt kaivosonnettomuudessa, joka vei hänen isänsä ja veljensä. Tämän jälkeen hän lähti humanitaariseen työhön Afrikkaan ja joutui siepatuksi ja kidutetuksi. Nyt hän on vapautunut ja on toipumassa koettelemuksistaan. Skylar puolestaan on maailmanlaajuisesti tunnettu malli ja rikas perijätär, jonka jokaista liikettä seurataan suurennuslasilla. Tästä Gabe ei tietenkään tiedä mitään, koska on ollut viimeiset vuodet vankeudessa. Uskottavuuden rajoja koetellaan jo tässä vaiheessa. Juoni jatkuu sillä, että Skylarin vaikutusvaltainen isä astuu mukaan kuvioihin ja erottaa rakastavaiset varsin julmilla valheilla. Koko asetelma huutaa suurta draamaa, epätoivoa, petosta ja rakkautta. Minut se sai kohottelemaan kulmiani epäuskoisena. Päähenkilöt kyllä puhuvat rakkaudesta, mutta tunne ei välity ainakaan minulle. Henkilöhahmotkin ärsyttävät. Pidin Gabesta aiemmissa kirjoissa ja itseasiassa odotin hänen tarinaansa innolla. Nyt hän on kuitenkin epäluuloinen ja asenteellinen murjottaja, joka kohtelee Skylaria varsin huonosti. Skylar puolestaan on todella naivi ja tuntuu keskittyvän mieluummin kyynelehtimään kuin todella osallistumaan kirjan mysteerin ratkaisemiseen. Kirjan keskivaiheella ei tunnu tapahtuvan yhtikäs mitään ja minun oli todella vaikea päästä eteenpäin varsinkin, kun päähenkilöt eivät jaksaneet kiinnostaa oikeastaan ollenkaan. Christy Reece voisi välillä käyttää jotain muutakin pahista kuin valkoinen ihmis- ja naiskauppa. Pettymyksestä huolimatta en ole menettänyt uskoani häneen vaan uskon Colen kirjan olevan taas hänen totutulla tasollaan.
