Christina Dodd: Rules of Surrender (2000)
The Rules of Employment for The Distinguished Academy of Governesses. Always remember your station; after all, you are higher than the house servants but certainly not a member of the family. Be sure to maintain a disciplined schoolroom and to take your meals on a tray. And never become too familiar with the master of the house.
Rules of Behaviour. Lady Charlotte Dalrumple is known as England´s most proper governess, a woman who has never taken a misstep socially - or romantically. So, on the surface, she seems perfectly suited to accept the challenge of reforming English-born Lord Wynter Ruskin, sadly uncivilized by his travels abroad.
Rules of Seduction. But the ruggedly handsome man has no desire to be taught manners. He has glimpsed an uninhibited beauty hiding beneath her prim exterior, and he´d much rather spend his days - and nights - instructing her in the ways of love. And when ardor erupts between them, Charlotte learns the pleasures of desire and Wynter the passions of heart, but before they can love both must first master the Rules of Surrender.
Olen aiemmin lukenut Christina Doddin Darkness Chosen- paranormal romance sarjan ja se on yksi suosikkisarjoistani. Tämä kirja oli historical romance-genrea ja samalla Governess-sarjan avaus. Valitsin Doddin laajasta tuotannosta tämän sarjan, koska tykkään tällä hetkellä lukea hieman poikkeavista suhteista (esim. työnantajan ja -tekijän välisistä romansseista). Tämä kirja kyllä tarjosi sitä itämaisin lisämaustein. Pidin todella paljon alkuasetelmista ja Wynterin älykkyydestä, jonka hän kätkee tyhmyyden naamion alle. Oli nautittavaa seurata Wynterin vaimonmetsästystä ja Charlotten vastaanpyristelyä. Myös Wynterin lapset olivat tärkeässä roolissa, ja oli kiva seurata heidän ja Charlotten välisen suhteen kehittymistä. Kuitenkin jokin tökki ja pahasti. Tuntui, ettei tarina ota tulta alleen ja se ikään kuin jäi junnaamaan paikalleen. Darkness Chosen-sarjassa minua viehätti tapahtumien huima vauhti, joiden jälkeen tämä kirja tuntui kuin traktorilta moottoritiellä. Tietenkin olen viime aikoina lukenut paljon nopeatempoista jännitystä, mutta en usko, että se vaikutti paljonkaan lukukokemukseen. Mutta kokonaisuutena ihan kiva kirja, joskaan ei mitenkään maata mullistava.
